Viime aikoina olen miettinyt kovasti päättäjien tekemiä ratkaisuja ammattiin opiskelevien suhteen, kun ollaan niin kovasti kiristämässä sitä että kouluissa ei enää ollakaan niin paljon, vaan työpaikalla pitäisi oppia enemmän ja vastuu oppimisesta jätetään enemmän yrittäjien harteille. Hieman on ristiriitaista se että meillä (varsinkin pienyrittäjillä/kivijalka yrityksillä) on niin kova verotus että edes 10h työpäivät ei aina riitä kattamaan kuluja, saatika että siihen leivän päälle saisi sitä makkaraa. Ihana ajatushan se on että työelämässä opitaan,  mutta se ei vaan toimi joka alalla samalla tavalla. Joidenkin alojen työpaikat on hieman eri luokkaa kun esim meillä kampaamo ja kosmetologipuolella jossa usein yksi yrittäjä koittaa pitää puljua pystyssä.

Ihanaahan se olisi jos voisi aina ottaa harjoittelijoita, ja luottaa siihen että homma toimii, mutta se ei ole niin itsestään selvää. Itseäni ainakin harmittaisi suunnattomasti jos olisin ottanut harjoittelijan oppimaan, enkä sitten ehtisi hänelle mitään opettaa kun pitää itse tehdä niin paljon töitä kokoajan ettei aikaa opetukseen kovin jäisi. Tottakai se olisi ihanaa että saisin liikkeeseen lisäapua harjoittelijasta, joka siivoaisi paikkoja ja toisi uusia ideoita koulumaailmasta meille. Olisi myös ihanaa että voisi luottaa siihen että harjoittelijalle voisi ottaa omia asiakkaita, joista myös yritys voisi jotenkin rahallisesti hyötyä. Pidemmän päälle varmasti kuulostaa että tämä yhtälö on aivan helppo ja toteutettavissa,  mutta ikävä kyllä se ei niin ole. Ensinnäkin on hyvin monenlaisia oppijoita, ja useimmiten yritysmaailmassa pärjää vain hyvin oma-aloitteisesti toimivat yksilöt joilla on jonkin verran maalaisjärkeä toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta nyt puhumme oppilaista jotka ovat vielä koulussa ja jotka tarvitsevat vielä opetusta ja ohjausta.

Itse kymmenen vuotta alallamme olleena ja yrittäjänä olleena uskallan sanoa, että heikot ei pärjää meidän alan yrittäjinä. Usein meidän ammatista on monella aika ruusuinen kuva : siellä sitä sipsutellaan vähän meikkiä kasvoille ja laitellaan laineita kutreihin. Näin ei todellakaan ole. Usein päivät on pitkiä ja työt hyvin iltapainotteisia. Viikonloppuisin on myös tehtävä töitä jos haluaa palvella hyvin, joskus nämä seikat jo pelkästään tulevat yllätyksenä. Lisäksi pitää osata käsitellä hyvin erilaisia tilanteita asiakaspalvelussa, ja välillä toimia kuuntelijan roolissa jopa psykologiset taidot olisivat suurta plussaa alallamme.

Luulen että se on myös yksi syy miksi monet lopettaa meidän alan koulun kesken, kun tajuaa siinä kohtaa harjoittelua että mitä tämä oikeasti on. Ja tästä taas pääsemme siihen että olisihan tärkeää että oppilaat pääsee harjoittelemaan meille liikkeisiin, mutta se määrä mihin ollaan siirtymässä on aivan liian suuri. Veikkaan että monilla oppilailla on jo nyt ongelmia löytää kiva harjoittelupaikka, ja mitä tapahtuu jos työharjoittelujen määrä lisääntyy hurjasti. Varmasti paljon tulee yrityksistä kielteisiä päätöksiä harjoittelun suhteen koska resursseja ei vain yksinkertaisesti ole.

Tietenkin haluaisin meillekin ottaa harjoittelijan vaikka kokoajan, jos minulle siitä jokin korvaus annettaisiin että näin tekisin. Mutta fakta on se että ainakin minun aikani on sen verran arvokasta, että on minun mahdoton sitä jakaa pois ilmaiseksi. Vielä lisätäkseni että jos löytyy tekijä joka on oikeasti 100% mukana oppimassa ja haluakas oma-aloitteisesti hakemaan tietoa ja hyödyntämään kaiken ajan harjoittelusta, niin asia voi olla eri. Mutta kyllä täytyy sanoa että pelottaa opiskelijoiden puolesta jos harjoittelun osuus alkaa kovin suureksi kasvaa, ja vastuuta sysätään liikaa meille yrittäjille. Veikkaan että heikoimmat jää jalkoihin jo ennen kun huomaakaan ja joitain osa-alueita jää kokonaan käymättä läpi.

Haluan kuitenkin tämänkin kääntää positiivisen kautta lopuksi ettei tulee väärinkäsityksiä. Itse todellakin rakastan tätä alaa ja tunnen olevani kutsumusammattissa. Uskon myös että minunlaisia on olemassa paljon, kunhan vaan he pääsevät oikean reitin kautta löytämään itsensä ja osaamisensa. Käsityötä kun tämäkin työ on niin siinä haluaa olla hyvä ja täsmällinen, ja tätä opettaa myös opiskelijoille. Oppisopimuskoulutus on olemassa erikseen jolloin opiskellaan kokoajan liikeessä, mutta ammattilisen koulutuksen oppilaitoksessa pitäisi jatkua samanlaisena kuin mekin olemme sen aikanaan saaneet käydä. Ajattelen myös opettajia joilta viedään siellä työt kun näin päätetään. Oppitunteja siirretään skypeen jolloin opettaja ei saa mitään kontaktia oppilaisiin vaan opiskellaan etänä (tässäkin heikoimmat jää jalkoihin eikä yksilöllisyyttä päästä ottamaan huomioon). Mutta tämä on minun mielipide, kaikella rakkaudella!